Rakkaus, joka alkoi ala-asteella

Maanantai 11.11.2019 klo 13:50 - rakkaudella saara


En olisi uskonut koskaan, että vuosien ihastuksen jälkeen rakastuisin siihen ihmiseen. Se on minulle juuri täydellinen. Toista en tarvitse tai kaipaa. Niin kliseinen juttu, että rakkaus voi löytyä niin läheltä nii et on vaikea uskoakaan. Olen  siis ollut tämän ihmisen kanssa tekemisissä melkein koko ikäni.

Olemme siis tutustuneet ja kaveeranneet ala asteelta asti. Lähennyimme ylä-asteella, mutta olimme niin nuoria et päätettiin olla vaan kavereita. Emme olleet silloin varmoja halutaanko oikeasti olla yhdessä ja rakastaa  kuolemaan asti. Sitoutua vahvasti yhteen ja eikä rakastua johonkin toiseen ihmiseen. Annettiin siis toisillemme aikaa kasvaa, mutta sen 4 vuoden hiljaisuuden aikana minusta toiselle miehelle kumppani.. Saimme lapsenkin, mutta tämä lapsen isän kanssa ei juttu luistanut. Päätimme erota, koska emme enään rakastaneet toisiamme vaan olimme satuttavaisia toisille. Ei fyysisesti vaan toinen enemmän tukahdutti minun tunteeni. Hän ei ollut valmis isäksi ja en ole vihainen siitä hänelle. Vaan ymmärrän häntä ja kunnioitan hänen päätöstä.

Kun lapsi syntyi nii tämä ala-asteen hyvä kaveri johon olin ihastunut  koulu aikana niin hän otti yhteyttä minuun. Kysyin vaan kuulumisia ja miten menee. Kysyi, että nähtäisimmekö kahvilassa ja vaihdetaan kuulumisia. Myös chattasimme monta kertaa ennen näkemistään ja kerroin hänelle minun neljän vuoden tapahtumat. Hän tuki ja kuunteli. Ei koskaan jättänyt yksin vaan auttoi minua lapsen hoidoissa ja muutenkin kuunteli mitä mieleni päällä oli. Tapasimme ja tapasimme. Tapasimme monta kertaa ja meidän suhde lähentyi ja lähentyi. Minä en ollut valmis mihinkään muuhun vaikka sainkin tietää et se oli ihastunut minuun uudestaan. Pelästyin, koska en ollut valmis ottamaan isompaa askelta eteenpäin. Vaan peräännyin. En halunnut uhrata meidän ystävyyssuhdetta vaan halusin et olemme vain kavereita. Katsomme miten se etenee ja en kieltänyt et jos löytäisikin hän toisen naisen. Nii ymmärtäisin häntä, mutta hän ei tehnyt niin vaan odotti et koska olisi oikea aika ottaa askel eteenpäin. Siinä meni aikaa ja hänen teki mieli luovuttaa. Ei tehnyt sitä luovutusta vaan hänen mielessä oli ajatus et olemme joskus pari.

Minun tunteeni pikku hiljaa kasvoi ja kasvoi. Olin ymmälläni ja pelko pikku hiljaa väistyisi. Ajatuksia tuli pikku hiljaa ja näimme usein tai viestittelimme joka sekunnin ajan. Vuosi siitä kului, kunnes yksi aamu huomasin et tuijotan sitä ja ajatus oli et en haluaisi sitä pois. Vaan halusin olla hänen kanssaan ja olla hänen kanssaan ikuisesti vaikka pelottaisikin.  Pyysin häntä tulemaan minun luokse ja pyysin häntä jäämään useasti yöksi. Hän nukkui minun vierelläni ja minun oli hyvä olla. Tunteemme kasvoivat ja annoimme niiden virrata teenpäin. Muutaman kerran pelko käski minun ottaa takapakkia, mutta en ottanut. Rakastani oikeasti häntä. Tätä olemme odottaneet ja tätä saimme. Ikuista rakkautta johon me uskomme.

Moni kuulee meidän tarinamme ja moni ei meinaa uskoo sitä tarinaamme. Miten ikuiset tunteet ei koskaan lopahtanut vaikka emme neljään vuoteen jutelletkaan. Ne tunteet vain pysyi ja vahvistui ikuiseksi rakkaudeksi johon minä uskon. Hänen kanssaan haluan olla naimisissa ja kasvattaa yhdessä lapsemme jos myös tuleekin lisää. Ei sitä koskaan tiedä.

Moni varmaan kysyy tai kysyykin miten tämä mies ottaa lapsen vastaan vaikka se ei ole hänen biologinen lapsensa. Nii olen tätä kysynyt häneltä itseltään ja hän vastaa. Koskaan ei tarvitse olla samaa Dnta vaan isäksi tullaan kun kasvaa lapsen elämässä  ja on sen kanssa kaikessa mukana. Se tuntuu, että se on hänelle oikealta lapselta eikä vieraalta. Se on hänen, mutta hän odottaa lapsenkin vastausta. Odottaa siksi, että tuntuuko lapselta samalta. Ja se kunnioittaa ihan minkälaisia vastauksiaan, mutta pitää itseänsä isänä. Rakastaa lastaan ikuisesti.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini