Kuka minä olen, höystettynä Katri Valaan kirjoitelmaan

Kuka minä olen? 

 

Olen iso karva kasa ongelmien kanssa. En tiedä siis, kuka olen ja siksi sanon itseäni karvakasaksi, joka maapallon asukkaiden yksi henkilö, joka on aivan hukassa itsesänsä takia omieni ongelmien takia. Minulla on traumaperäinen stressi häiriö ja se on määrittänyt minua aika paljon ja eikä ole antanut olla sellainen, kuin olen. Samalla omaa identiteetin arvoa, minä koko ajan rakennan, koska en tiedä mikä sukupuoli minulla, olen siis transukupuolinen mies sen jonkin verran aavistan , joka on naisen kehossa, mutta vaikka olen transukupuolinen mies niin silti en vielä vaihda yhtään mihinkään. On monia kysymyksi elämän varrella ja löytääkö koskaan vastauksia. Haluan löytää, mutta osaanko löytää oikealla tavalla. Koenko olla etu oiekeuttu näihin kysymyksiin ja pidetäänkö minua arvokkaana vai musta röykkyeenä virheiden kanssa.

Minun piirteistöön kuuluu autismi, adhd, tourette ja keskivaikea kehitysvamma ja ne myös määrittää kovaa tahtia kuka minä olen, mutta ei tässä vielä kaikkea minulla on vakavia mielenterveyden ongelmia eli voisin sanoa,että olen vaan aika iso karvakasa vähemmistöön kuuluva. 

Olen pärjynnyt lukiossa opon lauseella, että olet kiittettävä oppilas, joka oikeutetti taputtamaan omalle olkapäälle loistavasta työstä, jota olen ylioppilaan tutkinon hyväksi. Hyvä sinä! Olenhan tehnyt paljon työtä sen eteen.  Olen myös taide 

opintojen opiskelija, myöskin opinnot sujuu hyvin, mutta väsymys painaa kovasti harteita. En meinaa jaksaa. vai jaksanko? Sekin yksi suuri kysymys, siksi olen eläkkeellä omieni sairauksien aiheuttamaa jaksamisen vähyytenä.

 Myös rakastuin Tapparan pelaavuuteen. Niiden luistelu taito on upeaa ja se on erinomaista seurattavaa, kun pääsee livenä katsomaan. Tuleeko siitä minun ekkoni ja menenkö lisää katsomaan. Haluaisin mennä, mutta pitää katsoa raha tilanne, jotta pääsisi kunnolla ostamaan fani tuotteita ja sekä katsomaaan taidokasta pelaamista.

Myös odotan joulua innolla. Nostan vahoja kuvia teksteihin, jotta saataisiin samalla muistella niitä entis aikoja.

Mutta nyt on siis tullut joulukalenterit kauppoihin ja enkä tiedä minkälaista joulukalenteria ostaisin ja suurin kysymys on onko taasen varaa siihen mitä haluaa. Miksi mietin varallisuutta niin olen tavallaan azumuserossa, jonka seurauksena asun omassa kotona omien eläke varojen kanssa. Saan kaiken mitä haluan, mutta hitaammalla kaavalla.  No sen näkee minkälainen joulu on tulossa, koska en ole vielä suunnitellut. 

Myös jonkinlaisen matkan voisi tehdä, mutta se on mysteeri mihin ja minkälainen siittä tulee. Olen aika mysteerin oloinen, koska kaikki on vielä hukassa. En siis tiedä ylipäätään mitä haluaisin. Keräilyä on tullut esille ja se kohdistuu mäkkärin tiettyihin leluihin, jota myös minun tyttäreni kerää. Meidän yhteinen keräily ja se on ihanaa.

Myös voitaisiin mennä toisen asian äärelle eli Katri Valaan teoksiin, jossa tykästyin, koska siinä on peitetty hänen mielenterveyden takia. Hän sairasti melankoliaa siiheen aikaan ja sitä ei ymmäretty ollenkaan niin purkas sen runoihinsa.

Runoilijana tunnettu Katri vala, joka piti aikoinaan 1920 luvulla kiitetttynä, mutta kiisteltynä hahmina. Hänen vapaastirytmitettynä runoistaan, jotka on pidetty perinteisisesti loppusäveleenä, jotka taasen puuttui, eikä kaikki siihen aikaan pitänyt, vaikka ristiriitaisesti myös pitää hänestää. Värikkyytenä sekä loisteliaana tyylitelty runokuvia, joka jakoi myös lukijoitten sekä arvosteljat kahteen leiriin.  Tässä on hänen runonsa arvestelussa: 

 KUKKIVA MAA, KATRI VALAN TEOS 

Teksissä kerrotaan salamyhkäisesti mielenterveyden ongelmista ja kuinka hienosti Katri valaan tekstissä kerrotaan Kaukaisessa puutarhassa, vuonna 1924. 

Runoudessa esiintyy onomatopoeia eli kerrotaan kuinka voisi olla kuolema kauneimmillaan ja ollaanhan kerran eletty niin kunnolla, että se ei haittaisi. Sen rinnalla on myös symbolismia, joka on kuvailtu kukkien avulla. Tässä myös esintyy apostrofia eli kuinka kaunista onkaan vaikka ei näkisikään tai kokisikaan. 

Kielitiede painaa tässä runossa eli pääsemme kunnon kielikylpyyn, joka ruokkii lukijan mielikuvitusta haasteista huolimatta, joita on tullut matkan varrella. 

“Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien “, sanoo Katri Vala omassa runossaaan. Kuinka se kuvailee runossanelämän kauneudestaan ja kuinka elämässä pääsee eteen ongelmista huolimatta vai pääsekö . 

Myös runossa mainitaan pakanallisuudesta eli onko kyseinen henkilö myös uususkonnollinen eli uskoisi jumalaa vaan maan äiti jumalaan. Henkilö kokee myös rankasti elämää eli mikään ei ole yksiselitteistä. 

Koko runouden ydin on siihen aikaan mielenterveysongelmat ja niiden vaikeudet. Kuinka kaikki on vääryyttään, mutta onko minulla yhtään mitään. Olenko kunnossa, vai ei, vaikka lääkärit ihan mitä vaan luettelisi.