Olenko erillainen

Lauantai 29.6.2019 klo 10.58 - Rakkaudella Saara

Olen miettinyt, että miten erotun joukosta. Olenko erilainen diagnooseiden
 takia. Erotunko joukosta ja olenko muiden silmissä kummajainen. Minulla on, 
hyvän tasoinen autismi, josta sain kuulla viime syksynä. Myös minulla on 
epävakaa persoonallisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ADHD ja 
fibromyalgia. 
Monelta olen saanut kysymyksiä vanhemmuudestani. Voinko olla vanhempi 
vaikka minulla on tällaisia diagnooseja tai pystynkö olemaan koska
 tasapainoinen jota lapseni vaatii.
Kaikki on turhia ennakkoluuloja. Tiedän itse, että olen loistava vanhempi 
diagnooseista huolimatta. Lapseni on minulle voimavara ja eikä koskaan 
ollut rasite. Vaikka joskus on, vaikeaa vaikeudellisessa tilanteessa mietin 
hyviä päiviä. Olen itse aika positiivinen ihminen. Vaikka joskus olisi ero
 lähellä parisuhteessa niin aina ne hyvät päivät voittaa. 
Myönnän sen, että koskaan ei ole ruusuilla tanssimista mielialani vaihteluiden
 takia. Myös tiedän, että ylimääräinen stressi aiheuttaa minulle
 kaameita asioita. Siksi on hyvä, että kaikki on yksinkertaista ja 
tasapainoista. 
Nyt hiljattain sain diagnoosin epävakaa personallisuushäiriö. Se 
selittäisi monta asiaa. Miksi kauppa reissut on vaikeita ja ostaminen 
on välillä impulsiivisuutta tai ei ihan koko ajan osta vaan tekee mieli
 ostaa kaikkea. Itsekään en aina ymmärrä omiani tunnetiloja ja siksi 
onneksi alkaa syksyllä Dk terapia. Toivottavasti se on ratkaisevin
 tekijä, että oppisi hillitsemään haluja ja ymmärtämään itseään paremmin. '
Myös sairastan kroonista kipusairautta. Välillä särkee niin paljon,
 että teksti mieli kiroilla silloin koko ajan. No nyt aloitin kuntosalin
 ja se on vähentänyt kipujani. Olen ihan hämillään, että pieni liikunta 
auttaa kipuihini. 
Nyt myös ostin Polar M430 urheilukellon jonka avulla parannan kuntoani paremmin. 
Tavoite on niin korkea, että haluaisin toteuttaa unelmani.
 Unelmani on juosta puoli maraton. Olen haaveillut siitä monta vuotta, 
mutta aina on tullut este. Este joka on estänyt treenaamista. 
Joko mieleni ei ole tasapainoissa tai, on särkenyt, niin kauheasti
 et liikunnat piti unohtaa hetkeksi. 
Olen törmännyt tosi useasti, että erilaisia ihmisiä pelätään.
 Ei uskalleta kohdata häntä tai jos kohdataan, niin kohdataan väärin.
 Myös ennakkoluulot kohtaamiselle merkitsee, että kohtaaminen
 vaikeutuu. Miksi ei voi kysyä suoraan ja tutustua ilman
 ennakkoluuloja. Jos sinä kohtaaterilaisen ihmisen eli nepsy
 ihmisen niin unohda ennakkoluulot heti ja ala tutustua 
ihmiseenavoimemmin. Niin huomaat, että nepsy ihminen
 ei ole niinerilainen kuin sinä. 
Nepsy tai mielenterveyttä sairastava henkilö voi olla loistava
 vanhempi lapselle, vaikka olisi diagnooseja. Pitäisi unohtaa 
kokonaan diagnoosit ja alkaa enemmän tutustua niihin henkilöihin
 ihan normaalilta tasolta. Minua on vainottu siksi koska minulla on
 vaan diagnooseja. Minua ei ole jätetty rauhaan vaan väitetty,
 että olen huono vanhempi diagnooseiden takia. Se on ärsyttänyt
 minua tosi paljon. Olen vaan toivonut, että ensin kun soittaa
 viranomaiselle niin tulisi rohkeasti kysymään mitä mieltä painaakaan. 
Olemme kaikki samalla viivalla, muista se. 

Kuulumisia

Torstai 27.6.2019 klo 11.20 - Rakkaudella Saara

Nyt on tullut ihana kesä ja eikä ole halunnut muuta tehdä kun olla ulkona. Myös olen aloittanut uuden harrastuksen joka on sali. Siis käyn salilla kuluttamassa ylimääräistä energiaa. En ole unohtanut kotiloita ollenkaan. Päinvastoin olen heidän kanssaan päivittäin. 

Nyt minulle tuli vaihtokaupasta tiikerikotilo ja yksi white jade. Olen lumoutunut täysin tiikerikotilosta. Se kimmeltää kauniisti valossa ja sen väritys on ihanan vahva.

Tiikerikotilon nimi on tigge ja iältään on 1.5 vuotias.

Muut kotilot voi hyvin. Kasvaa syö ja seurustelee.   Nyt myös minulla on poikasia jotka tulevaisuudessa etsii hyvää kotia jossa voi elää loppuelämänsä.

Kiireistä aikaa

Lauantai 15.6.2019 klo 8.28 - Rakkaudella Saara

Kuulumisia

Viikot on kulunut nopeasti ja eikä aika meinaa riittää päiville. Kotilot on onnellisia ja viimeisetkin poikaset lähti uuseihin koteihin. Haikeaa on luopua, mutta luopumisen jälkeen tulee voittaisa olo ja onnellinen et ne on löytänyt uuden kodin. 

Myös tällä viikolla siivosin terraarion ja seuraava puhdistus on kolmen viikon päästä. Nyt syksymmällä voisi alkaa sisustamaan sitä.  Lisää kiipeily oksia ja jotain muuta.

 Vesiputous olisi hieno sinne ja lisäisi sinne oikean kosteuden. Nyt viimeisempi ostos on ledi valaistus joka vaihtaa väriä kaukosäädin avulla. 

Mielikuvitusta vaan pitää kehittää ja käyttää luovuutta. Yksikin kiipely oksa lisäisi sinne jo sisustuksellisuutta.

Niin myös siirsin kolmen kuukauden ikäiset eli kaksi jadatzia esi-isä, nyyti ja yhden tumman reticulatan Nasun nyt terraarioon. Katsotaan miten ne pärjää 200 litraisessa terraariossa. Voiko hyvin vai ei. Saako ne tarpeeksi kaikkea mitä ne tarvitseekaan. Kalkkijauhetta on lisännyt ruokaa, että ne saa oikean määrän kalkkia kasvuun. Varsinkin Reticulata tarvitsee kaikista eniten sitä kalkkia. Se laji vaatii paljon kalkkia. Ne kai kuluttaa sen kalkin hetkessä.

Sain viimeisen diagnoosin joka oli puuttuva palanen. Nyt kaikki palaset on kohdillaan.

Myös minulla todettiin vihdoin viimein epävakaa persoonallisuus häiriö. Se olisi jo pitänyt diagnosoida vuonna 2015, mutta lääkärit silloin vaan nauroi ja sanoi et diagnoosit on turhia. Asuin silloin myös toisessa paikkakunnassa. Kun tulin raskaaksi 2015 syksyllä ja 2016 erosin ja muutin takaisin kotikaupungiin. Missä saan loistavaa hoitoa ja minua oikeesti kuunnellaan eikä jyrätä minun mielipiteitäni. Eli olen tyytyäväinen ja onnellinen tällä hetkellä saamastani hoidosta. Eli minulla on diagnooseina kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö, adhd, hyvän tasoinen autismi, paniikkihäiriö ja fibromyalgia. Ja hyvin olen pärjännyt tähän asti omien diagnooseiden kanssa, koska hoito on maailman parasta mitä saan. Nyt kaikki palaset on loksahtunut paikoilleen ja nyt alan ymmärtämään itseäni paremmin. 

Hulinat ja kesän tulo

Tiistai 4.6.2019 klo 6.50 - Rakkaudella Saara

Tänään lähden muumimuseoon ja kaupungille muutenkin. Hyvää muuten kuuluu. Nyt olen luopunut puolet poikasista ja jotenkin haikea olo, mutta osittain iloinen ja helpottunut olo.

Nyt siis voin keskittyä omiin kotiloihin ja loppu kasvattieni kasvua aikuisuuteen. 

Tässä näkee Tikrun kasvun kahdelta kuukaudelta ja myös toisessa kuvassa on Pinkie Pien kasvu kahdelta kuukaudelta

'